text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

"Äiti on viety Moisioon" von Männikkö, Kaarina (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 26.02.2016
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
10,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

"Äiti on viety Moisioon"

Ylivieskalaisen Kaarina Männikön teoksessa 'Äiti on viety Moisioon' kuvataan, mitä tapahtuu suvun matriarkan sairastuessa psyykkisesti. Miten reagoi aviomies? Millaisiin tilanteisiin joutuvat aikuiset lapset? Laukaiseeko sairauden äidin menneisyys vai taustalla vellovat, sukulaisten välejäkin uhkaavat oikeudenkäynnit? Tapahtumat saavat vakavia ja tragikoomisiakin piirteitä. Puolisoiden suhteesta tulee esille uusia, hienovaraisia sävyjä. Myös miljöö - psykiatrinen sairaala - nostaa pintaan kysymyksiä, ennakkoluuloja ja muistoja, eikä sairaalaromanssiltakaan vältytä. Esille nousee myös aikuisten sisarten elämä. Mistä he ammentavat voimavaransa? Mitä heillä on ollut, mitä heillä on nyt? - Teos lataa odotuksia - eikä lukija jää pettymään.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 268
    Erscheinungsdatum: 26.02.2016
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789523309890
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

"Äiti on viety Moisioon"

18.

Oikeussali alkaa kuumeta. Lämpö väreilee ikkunoissa. Lautamiesten kasvot punoittavat, ja niiden utelias ilme on vähitellen muuttunut tympääntyneeksi. Milja supisee vieressä, pidän välillä kättä hänen polvellaan. On Miljan vuoro. Hänen osuutensa on suppeampi, mutta se mykistää koko oikeussalin.

- Olitteko mukana kun Mononen ilmoitti Hertta Juutille eroavansa yhdistyksestä, jonka puheenjohtaja Juuti oli? kysyy syyttäjä Miljalta.

- Kyllä olin, oltiin tätini Hilja Juutin luona.

- Milloin tuo kerrottu ero tapahtui?

- Muistaakseni tammikuussa -94.

- Miten Mononen ilmoitti eroavansa yhdistyksestä?

- Siinä oli jokin raja-asia, josta Hertta Juuti vaati Monosta tekemään rikosilmoituksen. Mononen ei suostunut, koska ei tuntenut koko asiaa, ja kiusaantui Hertan vaatimuksiin niin, että sanoi itsensä irti koko yhdistyksestä. Silloin Hertta Juuti suuttui ja sanoi, että jos Vilho Mononen eroaa, niin hän pitää huolen, että kaikki ranta-asukkaat ja virkavalta ja kaikki kääntyvät Villeä vastaan.

- Sanoiko Juuti todella näin? Muistatteko tarkasti?

- Kyllä, ja se vielä toisti sen, kun Vilho Mononen lähti sieltä pois.

- Käytiinkö siellä keskustelua sen mökin omistussuhteista, jota Mononen pitää kesäpaikkanaan?

- Ei käyty.

- Juuti on väittänyt, että puhuttiin nimenomaan mökin omistussuhteista eikä mitään eroa yhdistyksestä tapahtunut, syyttäjä sanoo. - Syytteen mukaiset kysymykset tulivat kysyttyä.

Asianajaja Kosonen jatkaa heti kyselyä samoin kuin minun kohdallani:

- Miten saitte tiedon, että teitä vastaan oli tehty rikosilmoitus perättömästä lausumasta oikeudessa? Kososen otsalla helmeilee pari hikipisaraa, ja alkava mahakumpu pullottaa valkoisen kesäpaidan läpi.

- Muistaakseni kirjeitse, ja järkytyin pahoin. Olen ollut useampia kertoja todistamassa eikä minua ole yhtään kertaa syytetty väärästä valasta.

- Jouduitteko kääntymään lääkärin puoleen?

- Kyllä, minuun puhkesi vyöruusu. Myös verenpaine nousi, ja siitä lähtien olen syönyt verenpainelääkkeitä. Ennen rikosilmoitusta en ole niitä tarvinnut.

Asianajaja Kosonen nousee ja vie lääkärintodistuksen oikeuden puheenjohtajan ja lautamiesten tutkittavaksi. Vastapuolen asianajaja Simola aloittaa pommituksensa saman tien, ennen kuin Kosonen edes ehtii palata paikalleen.

- Kuinka monessa Monosen oikeudenkäynnissä olette ollut todistajana?

- Niitä on useita, mutta tarkkaa määrää en jaksa muistaa.

- Viisi? Enemmän? Vähemmän? Kai nyt jotain osaatte sanoa?

- En jaksa muistaa. Miljan ääni on soinniton.

- Oletteko nähnyt jo kuolleen tätinne Hilja Juutin todistajankertomusta, jonka allekirjoittanut on nauhoittanut ja purkanut nauhalta? Simola kysyy.

- Minulle on luettu katkelmia, ei muuta, Milja vastaa.

- Salliiko arvoisa oikeus, että luen tämän nauhalta puretun kertomuksen? asianajaja Simola kysyy hymyillen ja katsoen oikeuden puheenjohtajaan. Tämä punnitsee hetken tilannetta, mutristaa suutaan, sanoo sitten:

- No, lukekaa. Ei kai liene syytä kieltää.

- Tämä on tehty toukokuussa -94 kaiken varalta, jos iäkäs todistaja sattuisi kuolemaan ennen oikeudenkäyntiä, sanoo Simola, välkyttelee taas hampaitaan ja jatkaa: - Tämä on paikka paikoin jonkin verran huvittavaa kuultavaa, koska tämä on Savon murteella puhuttua, mutta yritän tulkata tämän parhaan taitoni mukaan. Tässä siis allekirjoittanut kysyy ja todistaja Hilja Juuti vastaa.

"Simola: Te olette Hilja Kustaava Juuti, omaa sukua Kurki?

Juuti: Kyllä oun.

Simola: Asutteko tässä yksin?

Juuti: Yksin asun, Hertta assuu toesessa piässä. Oun leski sen isälle. Hoitopalkkoo maksan Hertalle, saeras immeinen.

Simola: Tunnette myös Monoset, Vilhon, Mirjan ja Miljan?

Juuti: Sukulaissii ovat, tottahan mie tunnen. Oun täti Villelle ja Miljalle, äetin sisko. Käykee kylässä ja tulukee vanhan immeisen luo, aena oun sanonna, ja kävit

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen