text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Pakotettu elämä Tositarina pienestä tytöstä. von Adolfsson, Taina (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 09.09.2016
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
12,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Pakotettu elämä

Tainan kertomus käsittelee elämää, joka pakotettiin lapselle vastoin hänen tahtoaan. Kuusivuotiaana hänet pakotettiin vaihtamaan maata ja kieltä. Hän kadottaa perheensä Suomessa ja pakotetaan elämään kahden aikuisen kanssa Ruotsissa, aikuisten joita hän ei itse koskaan olisi kutsunut 'perheeksi', jos hänellä olisi vain ollut mahdollisuus valita. Ruotsalaisten adoptiovanhempien luona Taina joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi heti ensimmäisistä hetkistä lähtien alkoholisoituneen adoptioisänsä taholta. Tainan adoptioäiti tietää mitä tapahtuu, mutta valitsee hyväksikäytöstä vaikenemisen. Se sijaan hän rankaisee alinomaan Tainaa puhumalla tälle, että tämä on tyhmä, lihava, ruma ja epäonnistunut. Aikuisena Taina taistelee huonoa itsetuntoaan ja minäkäsitystään vastaan. Juurettomuuden ja vierauden tunne seuraa häntä. Hän pelastaa muita eksyneitä sieluja silloin kun hänen itse asiassa olisi ollut tarpeen pelastaa itse itsensä. Hän ei tajua, kun häntä hyväksikäytetään eikä osaa sanoa ei tuhoaville ihmissuhteille, koska hänen on vaikea asettaa rajoja. Tainan kaipuuta rakkauden ja myönteisen tuen perään käytetään hyväksi yhä useammin vähemmän turhantarkkojen ihmisten taholta, ja alkoholista tulee Tainan keino kestää sietämätöntä olotilaa. Kun hän yrittää saada oikeutta elämälleen ja kokemuksilleen, häntä rangaistaan, tällä kertaa lääkärien ja muiden viranomaisten toimesta.

Taina Adolsson kasvoi Punkalaitumella Suomessa elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta. Äiti sairastui tuberkuloosiin ja Taina sijoitettiin isoäitinsä nuorimman siskon luo maataloon Punkalaitumen ulkopuolelle. Täällä Tainassa heräsi rakkaus eläimiin ja luontoon. Hän koki suuren shokin, kun hänet äidin kuoltua pakotettiin jättämään Suomi ja sijoitettiin kasvatuslapseksi Ruotsiin sodan riehuessa Suomessa. Sittemmin hänet adoptoitiin vastoin sukulaisten ja hänen omaa tahtoaan kasvatusperheeseen ja hänen oli jäätävä Ruotsiin. Tainasta tuli yksi Suomen monista sotalapsista sillä erotuksella, ettei hän saanut koskaan palata sukulaisten hoiviin Suomeen. Siitä teoksen nimi pakotettu elämä. Taina vajosi lapsuudenajan depressioon, koska häntä kohdeltiin ankarasti. Myös sukulaisten menetys kauas Suomeen jätti syvät jäljet. Ruotsalainen pankinjohtajaperhe osoittautui aivan muuksi kuin saman kaupungin asukkaat tiesivät. Uskovainen kasvattiäiti ja pankinjohtajaisä olivat arvostettuja ihmisiä, joista ei uskottu pahaa. Itse asiassa suljettujen ovien takana tapahtui asioita, joita kukaan ei saattanut aavistaa. Siistin ulkoasun takana piili pedofiili, joka käytti pientä tyttöä seksuaalisesti hyväksi. Lastensuojelulautakunta teki Tainan kohdalla adoptiopäätöksen ja dokumentissa lukee, että adoptio on lapsen eduksi. Pakotettu elämä on riipaiseva kuvaus siitä, kuinka Taina murtuu hyväksikäytön seurauksena ja se muovaa hänen persoonaansa ja käyttäytymistään suuntaan, jota Taina joutuu käsittelemään koko elämänsä ajan. Tainan kirja on julkaistu Ruotsissa nimellä Påtvingat liv. Taina otettiin kirjan perusteella jäseneksi Sveriges Läromedels Författarförbundiin ja hän on käynyt luennoimassa elämästään eri puolilla. Teoksesta on lainauksia Lundin yliopiston kirjasarjassa Varför berättar inte barnen. Taina on myös jäsen AFO:ssa, Organisationen för vuxna adopterade och fosterbarn. Hän on jäsen myös yhdistyksessä Stulen Barndom. Taina Adolfsson on saanut teoksestaan kunniamaininnan radio Short Dox lyhytdokumenttikilpailussa Tempofestivaaleilla vuonna 2016. Kunniamaininta julkaistiin Tukholmassa radio- ja filmimaailman eliittien toimesta.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 232
    Erscheinungsdatum: 09.09.2016
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789523397231
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

Pakotettu elämä

Kaksi

Aurinko paistoi korkeista pitsiverhollisista ikkunoista. Hieno, runsaasti koristeltu kaakeliuuni oli komea viehättävine kerubeineen, joilla oli jouset pulleissa käsissään. Seinillä oli kultakehyksisiä tauluja. Hieroin silmiäni ja katsoin silmät suurina ihanuutta. Kaikki oli jotain muuta kuin isoäidin luona harmaat puuseinät ja maalattia. Olinko ehkä taivaassa? Joka tapauksessa olin saapunut paratiisiin, josta köyhät sukulaiseni Suomessa olivat puhuneet. He eivät uskoneet Jumalaan, mutta he uskoivat joka tapauksessa jonkinlaiseen paratiisiin. Ehkä se oli täällä.

Mies, joka makasi sängystäni käsin vasemmalla puolella suuressa parisängyssä, ei kuitenkaan näyttänyt enkeliltä. Hän näytti tavalliselta isoisältä. Hän heilutti minulle. "Hei ja hyvää huomenta, söpöliini", hän sanoi. En ymmärtänyt mitään siitä mitä hän sanoi. Yöpaita oli märkä ja liimautui vartaloon. Se tuntui piinalliselta. En tiennyt ettei sänkyyn voinut missään tapauksessa pissata.

Parisängyn mies heilutti minulle jälleen ja nauroi niin, että hänen keltaiset hampaansa näkyivät. Että jollain saattoikin olla sellaiset hampaat! Omani olivat pienet ja valkoiset eivätkä näyttäneet lainkaan sellaisilta kuin hänen. Ruotsalaisilla miehillä oli ehkä tuollaiset hampaat? En uskaltanut katsoa häntä enempää, koska tuntui siltä kuin keltaiset hampaat kasvoivat sitä mukaan kun katselin. Sen sijaan ummistin silmäni. Mitä voisin tehdä märälle yöpaidalleni? Mies ei ymmärtänyt kieltäni, joten häneltä en voinut kysyä. Aloin tuntea oloni surulliseksi ja pelokkaaksi ja halusin jälleen palata Suomeen. Tässä maassa en halunnut olla koko kesää.

Ovi avautui. Veljeni Juha, joka oli minua kolme vuotta vanhempi ja joka oli asunut täällä jo muutamia vuosia, saapui naisen kanssa. Tämä näytti ankaralta ja minä käperryin kokoon. Päätin etten pidä hänestä. Hänen suunsa oli mutrulla kuin rusina. Mieleeni muistuivat rusinat, joita olin saanut sukulaisilta, kun oli juhlittu kotimaassa. Ne olivat makeita ja mehukkaita, kuin oikeita makeisia lapselle, joka oli tottunut syömään kalaa ja läskiä, perunoita ja juureksia. Jos nyt jotain edes oli mitä syödä. Ruokamäärää rajattiin sodan aikana, ja monet suomalaiset laihtuivat.

Ilahduin nähdessäni veljeni ja yritin kuiskata hänelle, että olin pissannut sänkyyn. Hän ei ymmärtänyt mitä sanoin, vaan vain nauroi, kääntyi naisen puoleen ja sanoi jotain ruotsiksi. Veljeni ei osannut enää suomea. Ensimmäinen aamuni Ruotsissa ei tuntunut yhtään niin hauskalta kuin olin toivonut sen olevan. Mies ja nainen neuvottelivat ruotsiksi. En ymmärtänyt sanaakaan heidän ja veljeni keskustelusta ja tunsin itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Nainen tuli päättäväisesti sänkyni luo ja kohotti peittoa. Minut oli paljastettu. "Kisselisa (pissaliisa)", hän sanoi vihaisesti. "Jag har bäddat sängen med rena lakan för att du skulle få ligga riktigt fint din första natt i Sverige, och du gör så här. (Laitoin sänkyyn puhtaat lakanat, jotta voit maata oikein hienosti ensimmäisenä yönäsi Ruotsissa ja sinä teet näin.)" En ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta aavistin hänen haukkuvan minua. "Kisselisa, kisselisa" veljeni toisti ja matki naista. "Taina kissar i sängen (Taina pissaa sänkyyn)." Hän huusi ja näytti todella ilkeältä ja ymmärsin ettei tämä poika voinut olla oikea veljeni. Hän oli muuttunut asuttuaan näiden ihmisten parissa Ruotsissa. Vihasin häntä ja vihasin miestä ja naista, joiden luona minun pitäisi asua koko kesä. Veljeni ja minä jotka olimme olleet kimpassa. Me, hylätyt lapset Suomesta. Eikä hän osannut enää edes puhua suomea.

Pekka sai asua kaupungin ulkopuolella maatalossa, jossa toinen veljeni Marko oli jo kasvattina. Olin hyvin utelias tietämään, oliko hän yhtä ilkeä kuin Juha, joka asui kaupungissa. Näin ajattelin kun nainen sanoi: "Nu får du ligga i de här lakanen i

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen