text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Rashigiran toivo Gokahdan saagat 4 von Lindén, Vari (eBook)

  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
9,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Rashigiran toivo

Ihmisten parissa itsensä muukalaiseksi tuntenut ihmistyttö Vera löytää menneisyytensä Valkoisen Suden saarelta saaden takaisin aikaisemmat muistonsa. Susien valtakunta, Rashigira odottaa kruununperillisensä paluuta, mutta pohjoisen maan salamurhan yritys saattaa neljä maata sodan partaalle. Denkioiden suunnitelmat ovat vanhempia kuin pedonveriset kansat osasivat edes aavistaa. Pääsevätkö ihmiset koskaan vapaaksi salaisesta hallinnostaan, vai katoaako susien kansa tietoineen maailmankartalta? Gokahdan saagojen pääteos kokoaa yhteen kaikkien sarjan kirjojen ytimen. Salaisuudet tarinoiden taustalla alkavat paljastua runsaan matkailun ja uhrautuvaisuuden keskellä, kun ystävykset koittavat pitää toisistaan huolta kohtalon hajauttaessa heidät yhä uudestaan omilleen. historian ja luontokuvausten värittämä kertomus on odottanut omaa aikaansa ja Lindén kattaa fantasian ystäville parastaan. Vuonna 2018 esikoiskirjansa julkaissut Vari Lindén kirjoittaa askihistorialla väritettyä fantasiaa perehtyen pintaraapaisuna monen alan historiaan. Ihmissudet jo peruskoulussa romantisoinut kirjailija ei kuitenkaan välitä suosituista vampyyri-ihmissusi asetteluista nykyelokuvissa, vaan kehitti omat versionsa jotka naureskelevat ihmisten uskomuksille. Jo peruskoulun aikana syntyi oma mielikuvitusmaailma Gokahda, joka on aikuistuessa kehittynyt suureksi kokonaisuudeksi, joka toimii Lindénille pakopaikkana todellisuudesta. Rikas mielikuvitus, kiinnostus historiaan ja luonnonhenkiin, sekä skandinavian tarustoon ruokkivat unia, joista kirjailija ammentaa yhä uusia ideoita kirjasarjan tapahtumiin.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 444
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789528090144
    Verlag: Books on Demand
    Serie: Gokahdan Saagat 4
    Größe: 3862 kBytes
Weiterlesen weniger lesen

Rashigiran toivo

Shade

Koti kutsuu, polku kuiskaa,

lähde matkalle taas

Suden kuulet ujelluksessa tuulen

Laulu kuului kaukaa. Se oli tuttu ja samalla vieras, kuin hän olisi kuullut sen kauan sitten mutta unohtanut.

Kehä laulaa, hetki koittaa

Terät välkehtien

kutsuu paikalle korkeimman taas

"Shade!" hän kuuli hätääntyneen kaiun kaukaisuudesta ja avasi silmänsä.

Valkoinen tyhjyys ympäröi häntä ja sinertävä usva lipui hänen ympärillään peittäen osan näkyvyydestä. Usvassa välähteli heikkoja näkyjä. Hän tunsi näkyjen herättävän jotain, mutta ei saanut otetta katoavista ajatuksistaan. Kaiku kuului uudestaan kaukaisuudesta.

"Nimeni on Vera!" hän kuiskasi painottaen nimeään, "ketä etsit?"

Kaiku vaikeni ja hän tunsi päänsäryn hiipivän hiljaa takaraivoonsa tutulla tavalla. Laulu ei vaiennut, kuin säkeiden välillä. Sitä hän ei muistanut kuulleensa unessa ennen.

Suden polku halkoo maata

tyrmä murrettu on.

Vapaus vangille vihdoin koittaa.

Näin oli käynyt ennenkin ja hän tiesi tämän kaiken jo ennalta.

"Shade, pakene" toinen ääni kuiskasi kaikuna. "Etsi saari, pakene."

Usvan takana alkoi selkiytyä valtava hahmo, jonka silmät kiiluivat uhkaavasti. Hahmo pelotti häntä ja hän rukoili heräävänsä pian tästä painajaisesta, joka toistui kerta toisensa jälkeen. Yhä uudelleen ja uudelleen hahmo usvan takaa löysi hänet, vaelsi hän sitten minne tahansa. Kun kumea nälkäinen murina alkoi nousta hänen kuuluviinsa, hänen rukouksiinsa vastattiin viimein.

Suden joiku viiltää tunturin hiljaisuuden,

Sinun vapautes on vapautein.

Hän nousi syvään hengähtäen istumaan sängyllään hiestä märkänä ja kauhuissaan, laulun viimeisen kuiskauksen kuluessa vielä epäselvänä hänen korvissaan. Sinun vapautes on vapautein... Mitä se tarkoitti? Nuori nainen hengitti syvään ja antoi sydämenlyöntinsä tasaantua pimeässä. Pilvi lipui kuun edestä ja sen kelmeä valo lankesi sisään pienestä ikkunasta. Kapea holvin muotoinen ikkuna oli pieniruutuinen ja epätasainen, eikä pitänyt hallaa ulkona kovinkaan hyvin. Kivinen lattia hohkasi kylmyyttä pienessä huoneessa, tuuli humisi hatarien puuseinien ulkopuolella ja hän alkoi palella.

Häntä itketti, mutta hän tiesi kokemuksesta seuraukset, jos hän osoittaisi sellaista lapsellista heikkoutta. Uni palaisi taas yhä uudelleen ja uudelleen ja hän tunsi siitä pakottavaa tarvetta muuttaa eteenpäin. Vain lähtemällä paikkakunnalta uni pysyisi poissa ja hän saisi nukkua rauhassa, kunnes se alkaisi jälleen.

Häntä ei päästettäisi helpolla. Vain puoli vuotta aiemmin hän oli saapunut tähän pieneen kylään unen ajettua hänet edellisen kerran liikkeelle. Kylä oli köyhä ja nuoret joutuivat tekemään paljon töitä. Hän oli uuttera ja koitti aina parhaansa, niin hän oli ansainnut jonkinlaisen paikan kylän asukkaiden joukossa. Se oli tosin vienyt häneltä runsaasti voimia ja hän oli aina väsynyt.

Vera asui kirkon läheisyydessä pienessä huoneessa, jonka oven sai lukkoon. Huone oli kirkon väelle rakennetussa askeettisessa rakennuksessa, jossa asui hänen lisäkseen kaksi orpoa tyttöä ja pappi vaimoineen. Tytöt olivat tulleet papin hoiviin ennen häntä.

Kirkkoherran taloksi tätä ei voinut sanoa, Vera oli matkoillaan nähnyt niin paljon pappiloita, ettei edes verrannut tätä vähäkalusteista ja tavallista taloa suurempien kylien ja kaupunkien varakkaisiin pappiloihin.

Kulmahuoneessa oli yksi pieni ikkuna, kaksi kivistä ulkoseinää ja kaksi puista sisäseinää. Sänky oli puuseinän vierellä ja siitä näki esteettä suoraan ikkunaan, joten unen hereille pelottama nuori naisenalku katseli pitkään vapisten ikkunaa, kuin odottaen unen pedon ilmestyvän sen taakse.

Talon ulkomuuri hohkasi kylmää ympäri vuoden, lattia oli tehty lohkotuista kivilaatoista ja niiden pinta oli karhea ja kylmä. Kylän varakkaimmass

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen