text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Special edition Erikoispainos von Fagerson, Vappu-Tuuli (eBook)

  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
8,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Special edition

"Olen kaukana nerosta. Se vika usein on vammaisena olemisessa, että ollakseen hyvä jossakin, pitää olla ilmiömäisen hyvä: Forrest Gump juoksee kuin riivattu, Sademies laskee kortit pokeripöydässä ja Stephen Hawking löytää mustat aukot. Normaali tietotaitotaso ei riitä mihinkään." "Monet myös liittävät pyörätuolien käyttäjät laitosmaailmaan ja pukevat nämä mielikuvissaan ilmeettömiin kaapuihin. Ei ihme, jos paljaan dekolteen vilahtaminen aiheuttaa reaktioita." Vappu nauttii elämästään ilmaisjakelulehden toimittajana ja elämäntaitoluennoitsijana. Jouduttuaan hyvin ahtaalle eräässä hississä hän laatii bucket listin, jonka toteuttamiseen pomon antama tilaisuus debytoida lehden kolumnistina luo ainakin hyvää nostetta. Eikä pidä unohtaa ystävien seuraa! Nettideittailukin alkaa olla menneen talven historiaa, kun luottoystävä Sami hautoo ajatuksia muustakin kuin pelkästä ystävyydestä. Tai siltä se ainakin näyttää... Matkan varrella törmätään kirjavaan joukkoon muita ihmisiä sekä yhteen eksoottiseen sirkkaan. Vapun nelipyöräinen elinkumppani, pyörätuoli, on menossa pelkkä sivuseikka. Vappu-Tuuli Fagerson on aktiivinen kirjoittaja, jonka teksteissä toistuvat hilpeän huumorin höystäminä arkielämän ilmiöihin ja erilaisuuden kohtaamiseen liittyvät aiheet. Hän on toiminut muun muassa IT-lehden kolumnistina ja pitänyt yllä SIT UP!-blogia.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 256
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789528051701
    Verlag: Books on Demand
    Größe: 548kBytes
Weiterlesen weniger lesen

Special edition

3.

Olen parkkeerannut itseni Armin kotisohvan eteen. Sohvapöydällä on läpikuultavassa kristallimaljakossa tummanpunaisia ruusuja, joita Armi on saanut eilen oppilailtaan.

- Siis tarkoitatko, että ne siellä kongressihotellilla sanoivat, että paikka on esteetön, mutta jouduit sulloutumaan hissiin väen väkisin jonkun miehen kanssa? Armi huikkaa keittiöstä. Astiakaapin ovi kolahtaa.

- Joo, minä vastaan. - Joillekin esteettömyys on sama asia kuin se, että hissi on olemassa. Joidenkin mielestä pyörätuolissa istumisen luulisi harmittavan. Jotkut eivät ymmärrä, ettei kai sentään liikunnallisten rajoitteiden syytä ole, että ympäröivä maailma on rakennettu täyteen esteitä.

Armi tulee olohuoneeseen kahvimukiaan hämmennellen ja kömpii sohvalle istumaan. Hän puhaltaa mukiin ennen kuin ottaa kulauksen.

- Voi hyvät hyssykät.

Armi on konservatiivisuuden perikuva. Hän ei koskaan sanoisi Ei perkele tai muuta vastaavaa. Hänen lempivärinsä on luonnonvalkoinen yhdistettynä lämpimään ruskeaan. Se käy ilmi hänen kotinsa sisustuksesta ja vaatekaappinsa sisällöstä. Hän ei koskaan käyttäisi Hawaii-paitaa. Hän on ala-asteen kolmannen luokan opettaja, joka on asiallinen ja hillitty asiassa kuin asiassa. Olemme lähes täydellisesti toistemme vastakohdat. Ehkä on totta, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa ja täydentävät toisiaan myös ystävyyssuhteissa.

Tapasimme ensimmäisen kerran pikkunaperoina. Armi oli samassa alakoulussa. Hän oli vuotta minua nuorempi ja vuotta alemmalla luokalla. Jokaiselle luokalle oli oma luokkahuoneensa, mutta välituntisin koulun piha oli kaikille yhteinen. Muistan vieläkin, miltä hän näytti. Hänellä oli pitkät vaaleat saparot kummallakin puolen päätä, harmaa puuvillahame ja oranssi kollegepusero, jossa oli hymyilevän auringon kuva. Siinä hän seisoi seinän vierustalla ja hymyili herttaisesti kaikille ohikulkijoille. Hän näytti pieneltä enkeliltä, jolta puuttui etuhampaat. Kukaan ei ollut huomaavinaankaan. Kaikki säntäsivät pelaamaan polttopalloa tai koettelemaan välituntivalvojan hermoja mitä monipuolisimmilla tavoilla. Seurasin tilannetta muutaman päivän. Kun enkeli pysyi välitunnista toiseen yksin, menin hänen luokseen.

Kehitimme keskustelun siitä, kuka on paras hahmo Kauniissa ja rohkeissa. Armi ei ollut suoranainen suupaltti. Toisaalta hän ei ollut arkakaan. Olimme kumpikin sitä mieltä, että Brooke oli kaunis, mutta jokseenkin tyhmä. Seuraavana päivänä Armi tuli itse luokseni. Hän tarjosi minulle pastillin. Se oli sellainen valkoinen minttutyyny, joista ei tiedä, ovatko ne oikeastaan karkkeja vai kurkkupastilleja. Otin pastillin vastaan. Se sinetöi meidän ystävyytemme alkaneeksi.

Alakoulun päätyttyä minun oli siirryttävä yläasteelle toiseen kouluun. Armi seurasi vuoden kuluttua perässä. Olin siinä vaiheessa tutustunut joihinkin luokkani tyttöihin, jotka olivat yläasteen alkaessa unelmoineet omista hevosista ja poptähteydestä. Armin ilmestyessä paikalle tilanne oli ehtinyt muuttua toiseksi. Uudet ystäväni katsoivat karsaasti tyttöä, joka oli aidosti kiinnostunut koulunkäynnistä ja toivoi hyvää kaikille kanssaihmisilleen. Armi rakasti etenkin äidinkieltä ja lauloi yhteishenkeä nostattavia kappaleita koulun kuorossa. Yritin parhaani mukaan olla lojaali kumpaankin suuntaan. Kykenin siihen aina siihen asti kunnes uusien ystävieni suunnanmuutos kävi päivänselväksi. He vaihtoivat vaaleanpunaiset farkkunsa mustiin minihameisiin, aloittivat tupakanpolton ja humaltumisen. Heille tuli tavaksi nousta keski-ikäisten miesten autoihin keskustan kävelykaduilta. Minua ei enää huolittu mukaan. Sitä en olisi suuremmin halunnutkaan. Minulla oli kokemukseni perisuomalaisesta juomakulttuurista eräältä juhannukselta, kun maistelin rennosti isän jallupullosta. Ajoin sen jälkeen suoraan järveen. Pyörätuolini joutui olemaan huollossa kokonaisen viikon. Nykyään mietin ain

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen