text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

The Infected Tartunnan saaneet. von Mannerkorpi, Kimmo (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 09.09.2016
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
19,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

The Infected

INFECTED - Tartunnan saaneet Hirrestä rakennettu talo seisoo luonnonkauniilla paikalla, aivan Pohjois- ja Etelä-Carolinan rajan tuntumassa, Yhdysvaltain Georgiassa. Yksinäinen mies laskeutuu talon kellariin, avaa yhden asekaapeistaan... Kellarista kaikuva laukaus rikkoo luonnonrauhan, ajaen linnut puistaan. Kellariin laskeutuu kylmä, ruudintuoksuinen pimeys. Sairaalan kiireisen arjen rikkoo hätäviestien tulva, ruuhkauttaen faxit täysin, Atlantan CDC:n - tartuntatautien yksikön - lähettämistä tiedotteista. Koomaosaston hoitaja Katrina, on ylityöllistetty. Hänet oli juuri hälytetty auttamaan kiireellisten potilaiden hoidossa, kun raivoisan oloinen potilas hyökkää yllättäen tämän kollegan kimppuun, kesken hoidon. Laukaukset kajahtavat sairaalan käytävillä, ajaen kaikki läsnäolevat pakokauhun valtaan. Kansalliskaartin saadessa käskyn hyökätä sairaalaan, erään koomaosaston huoneen ovi teljetään kiinni ja lukitaan avaimella - potilaan jäädessä avuttomana sänkyyn... Esikoiskirjailija, ammunnan, metsästyksen ja kalastuksen sekä eräretkeilyn harrastaja.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: AdobeDRM
    Seitenzahl: 532
    Erscheinungsdatum: 09.09.2016
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789522863508
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

The Infected

Luku 1 - Viikkokisat

-"If finished, show clear, hammer down and holster! Range is open!" Ratamestari huutaa kuuluvalla äänellä.

Taas yksi ampumasuoritus takana. Mitenkähän nyt meni? Olisi pitänyt käydä useammin harjoittelemassa. Ampumattomuus näkyi selvästi suorituksessa, vaikkakin tuntuikin että suoritus parani stage stagelta. Silti, ei mennyt niin kuin piti. Liian hidas, eikä osumatkaan olleet kuin vuosi sitten. Onneksi seuraaviin kisoihin on pari viikkoa aikaa, niin ehtii hieman harjoitella ja täydentää varastoja tulevaa kautta ajatellen.

-No miten meni? Tuliko paljon "missejä"? Jack huikkasi paikkarin suuntaan...

-Heilureissa meni jokunen ohi mutta muuten ihan kohtalaisesti, paikkari totesi hien helmeillessä otsallaan merkitessään osumiani ylös.

Kevät Etelä- ja Pohjois Carolinan rajan tuntumassa, kuitenkin Etelä-Carolinan puolella, lähellä kansallispuistoja, oli jo pitkällä ja lämpötila jatkoi nousuaan päivä päivältä. Kesästä olisi tulossa taas kuumin miesmuistiin. Ei siis ihme että upottavassa hiekassa ja auringon armottomassa paahtessa, pelkkä kävely ampumamontuilla sai hien pintaan jokaiselta.

Urheilujuomaa ja mitä kukin nyt joi janoonsa, kului litrakaupalla. Onneksi sentään painavat patruunalaatikot kevenivät mitä pidemmälle ammunnat eteni. Jotain helpotusta sentään. Luojan kiitos että tuli otettua 9-millinen mukaan niin ei tarvinnut .40 kaliiperin hylsyjä etsiä pehmeästä hiekasta jälleenlatausta varten. Vaikka kyllähän tuota jotkut 9-millistäkin itse latailivat.

Mikähän siinä oli että aina kun lähti montuille - seuran rataa yleisesti kutsuttiin vain montuiksi, sisältäen useita erilaisia ampumataskuja - ampumaan, niin sää suosi paahtavalla auringolla ja lähes aina pilvettömällä taivaalla? Mikäpäs siinä, olihan tuohon jo 12 vuoden ammuntaharrastuksen aikana tottunut. Isot ja äkäiset paarmat olivat alituisia seuralaisia ja näkyipä silloin tällöin myös käärmeitä. Niskaan ropisevat luodin kappaleet jota säestivät pään ylitse lentävät kimmokkeet toivat oman lisämausteensa myös. No, enää ei noita kimmokkeita ihan samalla tavalla lennellyt. Ei enää sen jälkeen kun joku heikkohermoinen armeijan viskaali oli ollut viereisellä kivääriradalla ja melkein laskenut housuihinsa kun kuulaa lensi korkealta yli komeasti ääntä pitäen. Oli sekin - siihen melkein loppui ampumaharrastus kokonaan. Alkoi monet vallinkorotukset ennen kuin armeijan herrat olivat tyytyväisiä. Mikä lie kirjoituspöytäupseeri ollut kun noin säikkyi kimmokkeen ääniä? Mokomakin vellihousu! Muutenkin koko asia ärsytti. Mikseivät ne pysyneet siellä varuskunta-alueella? Pitikö sitä nyt tänne vanhalle armeijan ampuradalle tulla kun oli parempiakin olemassa? Paikalliset ampumaseurat olivat jo pitkään yrittäneet saada hallintaansa palasen tätä mitä mainiointa hiekkakangasaluetta, joka soveltui mitä erinomaisimmin erilaisille ammuntalajeille. Olipa täällä järjestetty useita paikallisia ja jopa yhdet MM-kisatkin niin haulikkolajeissa kuin myös IPSC-practical seuramme puolesta. Armeijan sekoilujen takia ammunnan harjoittelu oli vaikeutunut huomattavasti. Milloin oli koko alue suljettuna ja milloin sääntöjä muutettiin jonkun oikkujen mukaan. No, onneksi nyt näytti hieman valoisammalta ja ainakin toistaiseksi ammuntamahdollisuudet olivat turvatut.

-Hei Pete! Vieläkö meinasit niitä patruunoita hankkia? Saitko jotain tarjousta siitä isommasta tilauserästä vai miten se nyt meni? Huusin vanhan harrastuskaverin perään joka jo käveli kohti turva-aluetta pakatakseen varusteitaan.

-Joo! Sain uuden tarjouksen, tosin hieman isommasta erästä. Siinä kpl-hinta kuitenkin pysyy aika samana, ehkä sentin halvemmalla saisi per patruuna.

-Ok. No paljonko sitten meinasit ottaa? 9-millistä? .40 kaliiperin? Vai molempia? Jack kysyi Peteltä.

-No - ainakin sitä 9-millistä otan. Jos yrittäisi vähän aktiivisemmin käyd

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen