text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Kuka hullu haluaa poliitikoksi? von Blåfield, Ville (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 10.02.2015
  • Verlag: Kustannusosakeyhtiö Teos
eBook (ePUB)
22,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Ovatko edustuksellinen demokratia ja puoluepolitiikka etääntyneet kansalaisista ja menettäneet vetovoimansa ihmisten silmissä? Onko politiikkaan ryhtyvällä toivoakaan saada aikaan näkyviä muutoksia yhteiskunnassa? Houkutteleeko politiikka maan parhaita kykyjä? Kuka hullu haluaa poliitikoksi? kysyy kevään 2015 eduskuntavaaleihin valmistautuvassa Suomessa, millaista on olla poliitikko. Kirjassa tunnetut poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat kertovat, miksi ovat valinneet politiikan tai eivät lähtisi siihen mukaan, vaikka anottaisiin. Moni kokee, että poliitikkona oleminen on käynyt raskaaksi: moralistit vahtaavat, valta valuu käsistä, populismi myy paremmin kuin asia. Mutta on myös niitä, joille poliitikka on edelleen intohimo, ja sellaisena liian arvokasta jätettäväksi muiden hoidettavaksi. VILLE BLÅFIELD (s. 1980) on toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien kehityspäällikkönä, Nyt-liitteen ja Radio Helsingin esimiehenä, SK Miehen ja Seuran toimituspäällikkönä sekä Suomen Kuvalehden ja Ilta-Sanomien toimittajana. REETTA RÄTY (s. 1974) on toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä, Nyt-liitteen esimiehenä ja Ylioppilaslehden toimittajana. Räty on opiskellut valtiooppia Helsingin yliopistossa, josta hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 207
    Erscheinungsdatum: 10.02.2015
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789518516739
    Verlag: Kustannusosakeyhtiö Teos
    Größe: 493 kBytes
Weiterlesen weniger lesen

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

17. HUHTIKUUTA 2011

Työtön, juuri kemian laborantiksi valmistunut entinen paperimies Jari Lindström istuu kotonaan Kuusankoskella ja seuraa eduskuntavaalien tuloslähetystä tv:stä. Kun ennakkoäänet rävähtävät ruutuun, Lindström huutaa: "Oho!"

Lindström on perussuomalaisten kansanedustajaehdokas ja Kouvolan kunnanvaltuutettu. Ja nyt hän näyttäisi olevan osa vaalien suurta uutista, perussuomalaisten jytkyä. Lindström on yllättynyt omasta ennakkoäänimäärästään, 2 500 ääntä, mutta myös perussuomalaisten kokonaissaaliista. Tossavaisen Reijokin on menossa läpi. Tossavainen on Valkealassa ja Savitaipaleella asuva Valkealan Sanomien entinen päätoimittaja.

Illan edetessä perussuomalaisten vaalivoitto alkaa näyttää todelliselta. Lindström seuraa tilannetta häkeltyneenä: "Kolme tulee, neljäs kinthalla, mie siinä toisena, kolmantena, sitten neljäntenä... Mäkelän Janikin oli menossa eduskuntaan!"

Lopullisissa tuloksissa Lindström saa 5 450 ääntä. Se tuntuu ihmeelliseltä. Yhdessä illassa potkut saaneesta Voikkaan tehtaan paperimiehestä kansanedustajaksi.

Puhelin soi, tekstiviestit piippaavat, meiliin ropisee onnitteluja. Haastattelu, haastattelu, haastattelu. Jari Lindström jakaa lausuntoja asuntonsa pihamaalla, sillä vaimo ei halua toimittajia kotiin.

"Entiset isot puolueet saivat kaikki melkoisen tällin. Kouvolassa se tarkoitti sitä, että yhtään kokoomuksen, keskustan tai SDP:n edustajaa ei uudessa eduskunnassa nähdä. Ja tätä minä pidän yllätyksenä. En olisi noin rajuun muutokseen uskonut. Olimme näissä vaaleissa Kouvolan suurin puolue", Lindström kirjoittaa blogissaan Jarpan sivuilla.

Eduskuntaryhmän järjestäytymiskokoukseen Arkadianmäelle hän aikoo pukea päälleen puvun ja Kouvola-kravatin.

Samaan aikaan Helsingissä nuorisotutkija Veronika Honkasaloa itkettää. Hänelle Lindströmin onni ja perussuomalaisten jytky ovat järkytys. Tähänkö on tultu: Honkasalon silmin avoimen rasistinen puolue kerää Suomessa vaalivoiton ja valloittaa eduskunnan. Tätäkö suomalaiset haluavat?

Honkasalo seuraa ääntenlaskua kotisohvallaan. Läppäri on auki sylissä. Vähän yli vuoden ikäinen nuorin lapsi valvoo korvatulehduskierteessä. Honkasalon koneella pulputtaa Facebook. Kaverit ovat tuloksesta yhtä tyrmistyneitä kuin hän. Some-keskusteluissa pohditaan, ovatko arvoliberaalit passivoituneet liikaa. Jos ja kun vastapuolella on lähdetty politiikkaan, mikseivät myös punavihreät aktivoituisi, vastavoiman vastavoimaksi?

Vaali-iltana näyttää pitkästä aikaa siltä, että politiikka on taistelua. Molemmin puolin ajatellaan: ette ota minun Suomeani.

Veronika Honkasalo päättää vaali-iltana, että hän liittyy vasemmistoliittoon ja aktivoituu politiikassa. Ei auta istua kotisohvalla ja valittaa. Taistelu arvoista käydään politiikassa, ja hän haluaa olla mukana.

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Me kaksi helsinkiläistä toimittajaa olemme jo vuosien ajan seuranneet vierestä, kun oman sukupolvemme poliitikot ovat nousseet eduskuntaan ja pudonneet sieltä, jotkut edenneet ministereiksi ja puoluejohtajiksi asti, päätyneet otsikoihin ja A-studioihin.

Aloimme tehdä tätä kirjaa, kun Jutta Urpilainen (s. 1975) oli vielä valtiovarainministeri ja Jyrki Katainen (s. 1971) pääministeri. He ovat valinneet politiikan. Meistä se on näyttänyt raskaalta tieltä. Kuvaavaa on sekin, että kirjan painoon mennessä heistä kumpikaan ei ole enää tehtävässään, vaikka vaalikausi ei ole vaihtunut. "Haluan maistaa ihan toisenlaista elämää", sanoi Jyrki Katainen, kun hän ilmoitti keväällä 2014 jättävänsä tulevassa puoluekokouksessa kokoomuksen puheenjohtajuuden ja samalla Suomen pääministerin tehtävät. Jutta Urpilainen ei saanut itse päättää lähdöstään. Hän hävisi puolueensa puheenjohtajavaalin toukokuussa 2014 Antti Rinteelle. Puolueväki potki pois naisen, joka vastasi Suomen valtiontaloudesta vai

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen