text.skipToContent text.skipToNavigation

Kolmensadan vuoden yksinäisyys Yksinäisyyden representaatioita 1500-1700-lukujen eurooppalaisessa kirjallisuudessa von Nummelin, Juri (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 11.01.2017
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
3,49 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Kolmensadan vuoden yksinäisyys

Kolmensadan vuoden yksinäisyys käsittelee yksinäisyyden kulttuurihistoriaa neljän eri tekstin kautta. Tarkasteltavana ovat Martti Lutherin pöytäpuhe, René Descartesin Metodin esitys, Daniel Defoen Robinson ja Xavier de Maistren Matka huoneessani.

Juri Nummelin is a Finnish pulp fiction maven and a sometime conceptual poet.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 216
    Erscheinungsdatum: 11.01.2017
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789523304956
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

Kolmensadan vuoden yksinäisyys

2. Yksinäisyydestä, autismista ja vallasta

Rousseaun Tunnustuksilla on jo se vika, että hän luki niitä ääneen ystävilleen.
Mihail Lermontov: Aikamme sankari (1840)

Sveitsiläissyntyinen kulttuurifilosofi Norbert Elias määrittelee teoksessaan Kuolevien yksinäisyys yksinäisyyden erilaisia muotoja. Eliasin lyhyt teos on melkein pamfletinomainen vaatimus kohteliaisuudesta ja ymmärryksestä kuolevia kohtaan: tutkijalle harvinaisella humaanisuuden pyyteellä Elias ei halua heitä jätettävän yksin.
Eliasin jaottelussa yksinäisyyttä on kolmea laatua. Ensinnäkin, yksinäisiä ovat ihmiset,

joiden kanssaihmisiin suuntautuvan rakkauden kaipuu on jo varhain vahingoittunut ja häiriintynyt siinä määrin, että he myöhemminkään tuskin kykenevät suuntaamaan kaipuutaan muihin tuntematta aikaisemmin kokemiaan iskuja, kokematta kipua, jolle tämä kaipuu altisti heidät varhaisemmissa elämänvaiheissa. (Elias 1982/1993, 61)

Toisena ryhmänä ovat ihmiset, jotka "elävät sellaisessa paikassa tai heillä on sellainen asema, että se ei anna heille mahdollisuutta tavata niitä ihmisiä, joita he tuntevat tarvitsevansa" (sama). Kolmantena, edellisestä poikkeavana ryhmänä, ovat Eliasin mukaan ihmiset

muiden ihmisten keskellä, joille hänellä ei ole mitään merkitystä, joille on yhdentekevää onko tämä ihminen olemassa vai ei, jotka ovat katkaisseet viimeisetkin tunnesiteet itsensä ja tämän ihmisen väliltä. (sama)

Eliasin mukaan tähän ryhmään kuuluvat irtolaiset ja rappioalkoholistit, samoin diktaattorien vankiloissa viruvat ja kidutetut ihmiset ja ne, joita kuljetetaan kaasukammioon. (sama)
Eliasin esittämät yksinäisyyden muodot ovat ihmisestä itsestään riippumattomia (ellei oteta huomioon mahdollisuutta, että joku ryhtyy alkoholistiksi tieten tahtoen tai että joku vastustaa diktatuuria tietäen varmasti joutuvansa kidutus- tai kaasukammioon). Eliasin esittämän mallin yksinäisyyksissä ihminen on yksinäinen ympäristönsä ansiosta. Ensimmäisessä tapauksessa ihminen ajetaan yksinäisyyteen satuttamalla ilman, että hän voisi asiaan vaikuttaa, toisessa mallissa kyse on melkein sattumasta - ihminen voi olla yksinäinen vain, koska sattuu asumaan niin kaukana muista ihmisistä -, kolmannessa, koska yhteiskunta ajaa ihmisen tilaan, josta hänellä ei enää ole ulospääsyä (katu, vankila).
Elias jättää kuitenkin mainitsematta yhden yksinäisyyden muodon, nimittäin vapaaehtoisen. Hänen jaottelunsa on itsessään kelvollinen, ja Elias kuvaa hyvin tässäkin teoksessaan yksilöllistymisen prosessia, mutta vapaaehtoinen yksinäisyys häneltä on joko jäänyt huomaamatta tai sitten hän ei halua kiinnittää siihen huomiota. Vapaaehtoinen yksinäisyys, vetäytyminen pois sivilisaatiosta ja muiden ihmisten parista, luo modernia ihmistä hyvin perustavalla tavalla. Voi jopa kysyä, onko moderni länsimainen ihminen yhteiskuntakelpoinen ilman vapaaehtoista vetäytymistä (tähän palaan tuonnempana).
Vaikka vetäytyminen ilmeisesti onkin tärkeä länsimaiselle yhteiskunnalle ja niin kutsutulle sivilisaatioprosessille, se ei silti ole luonnollinen tarve. Sen luomisessa on mennyt karkeasti arvioiden viisisataa vuotta. Yksinäisyyttä ja sivilisaation hylkäämistä on toki ollut aiemminkin, mutta näillä on ollut erilainen funktio. On varmasti myös yhteiskuntia, joissa vetäytymistä ei tunneta mahdollisuutena selvittää yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ongelmia. Tässä vaiheessa minun on tarkennettava, että puhun vetäytymisestä, joka loppuu joskus ja josta tullaan takaisin ihmisten keskuuteen.
Saksalainen sosiologi Ulrich Beck on argumenttini kannalta ilmeisesti väärässä, kun hän kirjoittaa: "'Yksilöllistyminen' [---] ei tarkoita atomisoitumista, eristymistä, yksinäisyyttä, kaikkinaisen yhteiskunnan loppua tai yleistä juurettomuutta." (Beck 1995, 27) Beckin mielestä yksilöllistyminen tapahtuu vasta 1960-luvulla syntyneiden olosuhteiden myötä, ja s

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen

    ALDI life eBooks: Die perfekte App zum Lesen von eBooks.

    Hier finden Sie alle Ihre eBooks und viele praktische Lesefunktionen.